Pelaan puhelimellani jotakin yksinkertaista peliä kuunnellessani luentoa, jotta pystyn keskittymään asiaan. Ei ole olemassa yhtä, kaikille optimaalista tapaa saavuttaa sama lopputulos, vain kovemmin yrittämällä ei saavuta mitään aikuisuuden tai itsekurin astetta jolloin asiat hoituvat niinkuin muillakin. Ei ole yhtään vähemmän aikuinen, fiksu tai vakavasti otettava, jos aivot tarvitsevat hauskuutta, pelejä tai muuta extramotivaattoria, jotta suoriutuisi tehtävistä. Tämä on ollut ainakin minulle vaikeaa hyväksyä, mutta ehdottomasti avain siihen että arkea helpottavia tapoja on tullut mietittyä ja ne on kehdannut ottaa kayttöön.